Tänään taas hyvä päivä…mutta kyllä se pelko siellä jossain lähistöllä haahuilee ja yrittää välillä päästä valloilleen. Tänään onnistuin estämään sen yritykset. Omat ajatukset on pahin vihollinen siinä tilanteessa, mutta ajatusten kääntäminen ei ole helppoa. En oikein ole varma tuleeko minulle ensin huono olo ja jotain oireita ja vasta sen jälkeen lähtee ”iso pyörä” pyörimään vai aiheuttaako ajatukset oireet. Itse väittäisin, että minulle tulee ensin oireita….joko rytmihäiriöitä, ahdistava olo, suun kuivumista, puutumisia jne. Ensi kerralla aion tarkemmin miettiä juuri tuota hetkeä. Töissä on aika ahdistavaa, kun yksi meillä 27 vuotta työskennellyt työkaveri sai tarpeekseen omien sanojensa mukaan pohjois-korea -tyyliin johtavasta esimiehestämme. Alamaisen aloite ja palaute johti tilanteesta toiseen. Tässä meni sitten kaikkien pakka sekaisin, kun töitä uudellleen organisoitiin. Olen aina ennen näissä tilanteissa painanut hommia urakalla, mutta en enää. Nyt pidän pieniä taukoja, venyttelen ettei rintaranka jumitu…teen sen mitä ehdin normaalisti työskentelemällä, en enempää. Minulla kun ei ole urakkapalkka !! Toivottavasti ensi yönä on yöunen suhteen parempi yö, jos ei aloitan melatoniinin pienellä annoksella…ihmisen on pakko saada nukuttua. Myös verenpaineen mittailut kontrolliluonteisesti jatkuu. Eiköhän tämä tästä iloksi muutu 🙂